Kerttu kun havaitsi Pentin, niin silloin törmäsi Penttiä vastaan. Ojetulla kirveellä ja irvellä ikenin kauheasti puhisten tarjosi lyödäkseen ja hampaitaan kirauttaen virkkoi:
"Sinäkö, sen tulen pitkähäntä olet!"
Silloin täytyi Pentin palata pois ja isku sattui pihtipieleen, että suuri pälkäre rosahti ovenposkesta.
Pentti sai halon käteensä ja uudestaan rienti pirttiin.
Taasen Kerttu hurjana yritti Penttiä vastaan; mutta Pentti löi halolla kalvosille, että kirves lenti käsistä pois. Silloin Pentti sai Kertun kiinni, paiskasi alleen lattiaan. Hammasta purren alkoi hosua ja sanoi:
"Vieläkö minua kirveellä tavottelet!"
Reeta rynkäsi Penttiin käsiksi ja hätäili:
"Älä tapa tuota mieletöntä! Älä lyö! Älä Jumalan luoma lyö! Voi, voi, älä tapa! Pentti rakas, älä tapa!"
Saara: "Älä lyö."
Pentti: "Minä lyön! Lyön pe—lettä, lyön!"