"Sepeli, Sepeli, hyvä Sepeli!" ja helmaansa otti sen Sepelin tuonnoksen ja lähti hätäisesti kävelemään riiheen päin…
Muori koetti kohottaa itseään ja kurkottaa akkunaan.
— Kyllä minä arvaan… aijai!… että niin se on kuin aijai-jai!… kuin minä sanoin.
Muori painausi takaisin vuoteelleen, huohotti kotvasen, mutta alkoi uudestaan:
"Mene vaan… rikeneen… nimismiehen luo… Selitä… asia… aivan… juuresta… jaksain… Joutaa linnaan… En säälisi… vaikka… Mene aivan heti!"…
Pentti: "Antaapa hänen nyt olla."
Muori: "No hul… luko sinä… olet!… Saatat… itsellesi… kaula… villoja… Kyllä minä… kuulen että sinäkin… aijai-jai!… minua sorrat… yksistä tuumin… noiden toisten kanssa… Aijai-jai!… Kaunis kunnia!… No kyllä mi… minä kun… siksikään tästä… virkenen… pönkilleni, niin… niin linnaan laitan… tuon kirotun!… Aijai-jai… kun pistää tuohon… kylkeen… Ja saat katsoa… miten käypi… sinunkin… kunhan kerran… nimismiehelle… asiat kan… kannalleen selitän… Aijai-jai!… Kun lienee… pikkuisenkaan… järkeä, niin… niin tottele… ja säästä… itseäsi… Murhamiestä… säälit!… Ota mieli… Tottele nyt… minua… Aijai-jai! Voi, voi!… Tottele nyt minua…"
Saara oli saunassa Kertun ja Reetan luona. Pentti astui pyhävaatteissaan ja kirkkolakki päässään Pajulahteen päin. Saara katsoi ikkunasta ulos ja säikähtäen virkkoi:
"Eikös mene tuo Pentti!" Siitä pyörähti Pentin jälkeen juoksemaan ja itki parkuen juostessaan.
— Kuule! Pentti kulta, kuule! Pentti kulta! Pentti seisahtui. Saara juoksi kaulaan.