— Kuule, Pentti. Eihän nyt asialla niin kiirettä ole. Puhutaan nyt ensin rovastille ja miten se sanoo, niin tehdään.
Pentti: "Se tuo äiti-muksu aikoo mennä nimismiehelle sanomaan ja uhkaa vielä kannella minunkin päälleni."
Saara: "Ilman vihallaan… Voi, voi tätä mailmaa!… Kuule nyt, Pentti kulta, minua ja ole huoletta vaan. Emmehän toki tuota raukkaa voi linnaan laittaa. Minä kyllä tulen samallaiseksi, jos vaan nyt et tottele."
Pentti: "Eihän tuota kotonakaan hallitse mikään. Päätäänhän siltä saa varoa. Se on minulle niin ärtynyt."
Saara: "Kyllähän se on ärtynyt; mutta kyllä me hallitsemme Kertun saunassa pönkän takana. Saat olla huoletta. Kyllä me hallitsemme Kertun, ettei se saa tehdä sinulle mitään. Ja mistä sen tietää, jos se vielä tointuu entiselleen. Reeta sanoi olleen jo tajullaan tänä aamuna."
Pentti: "Tajullaan?"
Saara: "Usko pois, että kyllä me Kertun varomme. Tottele nyt minua"…
Pentti siirti Saaran pois kaulastaan.
— No olkoon nyt.
Ja lähti allapäin astumaan kotiin päin. Saara piteli Penttiä kädestä ja käveli rinnalla. — — —