kynnys hirttä korkeampi, kamoa kahta alempi; ukset uhkan ulvaisevat, saranat vasten sanovat.
Saara: "Vai ei tuntenut kukaan. Eipä kumma, jos minä en tuntenutkaan tuossa pärevalkean valossa, ja kun puheesi on muuttunut niin paljon ja muutenkin olet niin ajastanut."
Auno: "Ainahan se aika muuttaa. Mutta puheeni on sen tähden muuttunut, kun on pari hammasta tuosta edestä lähtenyt. Ja olenhan minä rapistunut muutenkin."
Saara katkasi Aunon puheen.
— No etkö sinä tiedä toisia siskoja? Missä ovat Katri, Riikka, Vappu ja Sanna, vieläkö ne ovat eleillä?
Auno: "Siellä he ovat ympäri ihalan ilman kuin vaivaisen lampaat. Katrilla on mies, kolme lasta ja sievä talo ruunun metsässä. Se elää kuin herran kukkarossa siellä kalavesien ja lintumetsien keskellä. Riikka on miniänä eräässä unilukkarin talossa; mutta hänen elämänsä on kuin koiralla kaivossa, jossa on kansi päällä. Vapulla on myös lapsi; sen kanssa se vieräkehtää paikasta toiseen. Hän on aivan liikeliepeellä ja elää aivan kädestä suuhun."
Saara: "Entäs Sanna?"
Auno: "Sanna on tuonelassa. Se hukkui."
Saara: "Tuonelassa! Herra siunatkoon!… Sanna tuonelassa… Sanna tuonelassa…"
Kuumat veret läikkyivät Saaran kasvoissa ja silmät harreilivat.
Hetken perästä alkoi: