— Miten kipeä? Mikä sillä on?
Saara: "Se on vähän lyhytjärkinen."
Auno ei enempi kuunnellut. Otti pikkuisen vaatemytyn käteensä ja lähti astumaan Pahtajärvelle.
Saara juoksi jälkeen ja huuti: "Ei sieltä, ei sieltä! Siellä on joki. Mene tästä tuonne Pajulahden puolelle tuon sillan yli. Tuosta lahden perästä tuon suuren kuusen luota lähtee pilkkatie. Se vetää Pahtajärvelle."
Sinne lähti Auno kiirein askelin ja heti katosi Pajulahden pensaikkoon.
XXXV.
Reeta oli linnun pyydyksillään ja Kerttu istui karsinloukossa lattialla likainen turkki päällään ja syvästi huokaillen kankeasti katseli ympärilleen, ja levotonna kurttuili synkkä muoto. Ei näkynyt välittävän tulijasta mitään, vaikka loikin kohta kylmännäköisen, jyrkän silmäyksen. Valkorintainen suuri kissa uuninkorvalla rakoisilla silmillään kerran tylysti katsoi tulijaan ja ummisti takaisin raukeat silmänsä.
Ikäänkuin jähmettyneenä seisahti Auno keskelle lattiaa ja katsoi Kerttuun. Katsoi kotvasen liikahtamatta. Väliin leimahti kasvoihin syvä punastus, mutta vaalenivat taasen. Tietämättään valahtivat suuret kyyneleet nenänieliin. Ne pyyhkäsi pois sormiensa nenillä ja katsahti ympäri pirtin tutkivan silmäyksen.
Sitte astui Kertun luo ja kysyi:
"Tunnetko sinä, Kerttu, minua?"