Katri laski penkille sylistään pienokaisen ja lausui:
"Pitkältä on kauas matkaa minkä tännekkin. Voi, voi, kun oli raskas tuo kantaa, vaikka ei ole kovin vanha, vasta kahden kuukauden."
Riikka selvitteli korkeasta vasutötteröstä pulloposkista pienokaista, joka katseli vasun laidan yli pyöreillä silmillään, virkkoi:
"Tuopa ei ollut raskas vaikka on jo vuosikas. Tuo vasu kun oli viilekkeillä selässä, ja siinä poika istua tökötti vaatteilla kuurrottu kaulaansa myöten, niin ei tiennyt olevankaan. Siinä se poika tuli kuin papin eväs."
Lattiaa astua teutaroi lenkojalkainen poika. Suu mytyssä pyöreillä silmillään se rehellisesti katseli ympäri pirttiä.
Saara: "No kenenkäs tämä valkeatukkainen leveäposkinen poika on? Tuleppa anna kättä, sinä nykerönenä. Kas niin se losauttaa tuo sievä äitin poika!… Joko sinä olet vanha?"
Katri: "Eipä virka mitään. Matkalle on mieheltä kieli pudonnut…
Minun poikani se on. Jo se on kuusivuotias."
Saara: "Tämänkö verran sinulla onkin?"
Katri: "On se isän selässä vielä yksi kolmivuotias tyttö, aika vähkyrä. On vielä lihavampi kuin tämä."
Saara: "Ei ole tuokaan karvakato… No kenenkäs tuo suurisilmäinen sievä tyttö? Sepä on ihana!"