Katri: "On siinä laihoa. Aikapa näyttää, minkälaista toukoa siitäkin kasvaa."
Saara: "Sanotaanhan, että
"tuki nuoresta tuleepi, vara vasta kasvavasta."
Katri pani lapsensa kätkyeen, istui jakkaralle, soudatteli lastaan ja alkoi laulaa lurkutella:
"En ti'eä emopoloinen, en katala kasvattaja, mitä miksikin imetän, kuta kuksi kostuttelen; imetänkö itkukseni, vaalin lasta vaivakseni.
"Niin lauloi aina anoppimuorini lapsia soudattaissaan."
Saara: "Tuo Riikan vanhin poika on oikein isänsä näköinen."
Katri: "On se. Sillä on jo kasvotkin niin kiukkuisennäköiset kuin isällään, ja samallainen pippurisäkki siitä näkyy tulevankin kuin isästään."
Saara: "Kumma, kun tuo Riikka huoli noin näreenkarvaisesta miehestä."
Katri: "Se raha se kaikki voittaa. Se on kuulun Kallolan poika."