Auno: "Lähden minä kuitenkin käymään, ei tuo maalta merelle aja."
Saara: "Lähde vaan heti. Olisi tuo Jumalan lykky, jos vähänkään saisi."
Auno: "Kunhan saan syödä, niin lähden." — —
* * * * *
Päivä oli lännellä ja iltasuitsua tehtiin lehmille. Pöydän päässä istui Tahvo ja vuoleksi viikatteen kapulaista. Vuoleksi noin vaan viroikseen, enemmän aikansa kuluksi kuin asian vaoksi. Olli-Pekka soudatti lasta oviakkunan alla vasemman käden kyynäspää polvella ja kasvonsa varasi kämmeneen. Siinä oikealla kädellään soudatti nukkuvaa lasta ja laulella lurkutteli enemmän omaksi huvikseen kuin sille nukkuvalle lapselle. Näytti kuin olisi työ loppunut. Jalonjuoksevat lapset olivat pellolla lehmien luona.
Auno astui loistavin kasvoin pirttiin ja virkkoi:
"Nyt on siemeniä luvassa. Menkää nyt hevosilla hakemaan."
Tahvo ällistyi ja punastus kihosi kasvoihin. Nousi seisalleen, katsoi akkunasta ulos, katsahteli sinne tänne eikä oikein mihinkään. Kääntyi siitä, katsoi lattiaan; sormellaan kaiveli sierantaan ja virkkoi:
"Pappilasta?"
Auno: "Niin."