Tahvo: "Onko niitä paljo?"
Auno: "Niin paljo kuin tarvitaan."
Tahvo: "Pitääkö sinne rahaa viedä?"
Auno: "Ei ennenkuin sitte, jos ei kasva semmoisia sijaan. Vaan jos kasvaa, niin sitte jyvät jyvistä. Suvirukiita saatte tuohon rukiinlaihon sijaan."
Tahvo ei enempi kysellyt; laittausi vaan. Ja Olli-Pekka ei virkannut mitään. Hienot huulet vaan visuun nipistettyinä katseli ympärilleen pyöreillä mykrän silmillään, ja kilmuili lähteäkseen Tahvon mukaan toisella hevosella noutamaan siemeniä ja jouduttautui matkalle.
XL.
Kesä oli lämmin ja kaunis ja mustan puuhakkana laihona aaltoilivat pellot. Mutta vahingosta oli tultu viisaaksi: ei uskallettu olla vielä petäjiä kiskomatta, vaan nilon aikana kiskottiin talven varaksi petäjän kuoria; kuivattiin ne auringon paisteessa murenevan kuivaksi ja pantiin kinkoon ja katettiin huolellisesti.
Eräänä kauniina Kesäkuun päivänä oltiin koko joukolla petäjän kuorinnossa Parsikankaalla. Oli tyyni päivä. Puolenpinnasta paistoi helteinen aurinko.
Lännestäpäin kuului ukkosen hyminä ja auringon eteen hiipi savenharmaa pilvenhäkärä. Se paksuni myötään ja heti peitti auringon paistamasta. Ukkosen jyräykset kovenivat ja sade näytti lähenevän. Kaikki katselivat taivaalle ja kasvoissa näkyi arkoja väreitä.
Katri: "Sadehan tulee eikä mitään päällysvaatetta, olemme ihan paitahihasillamme."