Riikka ei ollut milläänkään, sanoi vaan, että jos kesä kastelee, kyllä kesä kuivaakin.
Kuivamassa olevat petäjän kuoret koottiin kuusen juureen läjään ja peiteltiin tuohilla. Vettä rupesi tihmomaan, niin siirtyivät kaikki kuusen juureen.
Sade tuli, suurin moneen vuoteen. Ankara oli tuuli, puita kaatui, mustaan pilveen kääriytyi koko taivas. Kohisten tuli vettä ja jyrähteli, että maa lekkui ja tulta löi, että tulen vallassa hulmahteli koko metsä.
Tuuhean pihkarosoisen kuusen alla vaalein kasvoin kyyröttivät ihmiset, ja vapisten katselivat salaman leimauksia, paitsi Auno oli tyynellä mielellä. Ristissä sormin kädet helmassa, hartiat kuusen malloa vasten nojattuna istuivat ja huulet hieman liikkuivat.
Vettä tuli taivaasta ihan koskena. Mutta keskellä sateen kohinaa silmänräpäyksessä leimahti koko tienoo tulimereksi. Jyrähti hirmuisesti. Suuri kuivalatvainen aarniohonka rämähti kappaleiksi ja ihmiset viskattiin sijaltaan yksi sinne toinen tänne. Auno paiskattui vaan ryömylleen. Kasvot vaalenivat ja jäsenet näyttivät olevan tarmottomat. Mutta kohta kihosi taasen kasvoihin terve puna ja heti tointui seisalleen katsomaan, miten muiden kävi. Muut mikä missäkin sateesta kohisevan metsän helmassa sammaleisella tantereella ojentelivat ja uihkivat ankaran sateen valellessa. Yksittäin ne sieltä kohoilivat ja rientivät puiden alle sateen suojaan ja silmät harreillaan katselivat ympärilleen.
Vappu se makasi selällään pitkällä pituuttaan pensaan juurella eikä liikuttanut jäsentäkään. Auno huolimatta sateen tulvasta hyppäsi Vapun luo, tarttui käteen ja puisti sitä; mutta se oli aivan hermoton kuin lankavyyhti ja mustantulehtunut oli muoto. Mättään partaalla retkottava pää ja niskat aivan varattomat. Auno puisti kädestä ja virkkoi:
"Vappu!… Vappu!… Voi, voi! Oletko kuollut?… Rakas Vappu!…
Tulkaa, hyvät ihmiset, katsomaan!"
Kaikki hoiperrellen tulivat katsomaan ja polvet kummallisesti horjuivat. Riikka tarttui Vappuun syliksi Aunolle avuksi ja nostivat Vapon istulleen ja rupesivat puistelemaan.
Auno: "Otetaan kohoksi. Otahan sinä Tahvo tuolta hartioista. No niin… Sinä Olli-Pekka, ota sinä kumppalina."
Riikka: "No mitä sinä seisot ja katsot kuin puuhevonen? Ota nyt hyvä ihminen… tuosta noin!"