Olli-Pekka köpelehti hommassa tukka pystyssä ja silmät harreillaan, virkkoi:
"Ka tästäkö?"
Auno: "Siitä, siitä. Kas niin… No niin, pitäkäähän vaan sillä lailla pystyssä. No nyt puistetaan; retuutetaan ihan joukollaan. Ka niin, puistetaan vielä… Kas sitä. On henki, jo turskahti. Herra Jumala olkoon kiitetty!… Viedään tuon kuusen juureen… Ka täällähän on suoja. Pannaan suulleen tähän mättäälle. Näin juuri… Se niin… Katsokaa, miten oksentaa verta… ihan kirkasta verta… Voi, voi, rakas Vappu! Jumala sinua auttakoon!"
Vappu häkelteli, sylki verta suustaan ja katkonaisesti virkkoi:
"Älä… hätäile… kyl…"
Auno: "Mutta mitä tekisimme sinulle?"
Vappu: "Anna makaan tässä."
Kuusen sammaleiselle juurenkömölle asetti Auno Vapun pään ja katsoi säälien.
Vappu nukkui raskaasti hengittäen ja kurkku kärräsi. Auno istahti viereen.
Tahvo ja Olli-Pekka toisen kuusen juuressa viluissaan kyyröttivät ja puolipyöryksissä pökertelivät vielä äsköisestä säikäyksestä. Riikka ja Katri istuivat Aunon ja Vapun luo, pitelivät päitään ja syljeskelivät pitkään.