"Ei äitin tarvitse itkeä, ei nyt saa tulla kuolema."
Anni syleili äitiään ja poistui Aunon luo pellolle. Iloisesti hymyillen hyppeli pellolla ja tuon tuostakin liemahti syleilemään Aunoa, ja aina väliin kantoi kuhilaita kykäälle, jossa Tahvo ja Katri hiki päässä ja hartiat märkänä latoivat kykääsen.
Iltasella päivän töistä lakattua Auno tapansa mukaan meni Vappua katsomaan. Mutta Vappu tuskitteli vuoteellaan ja koki kätkeä Aunolta kyyneltulvaa kuohuvat silmänsä. Auno istahti Vapun luo ja kysyi:
"Mikä sinulla nyt on? Oletko kipeämpi vai mikä?… Kuule nyt, missä sinulla on tuska?… Kuule nyt…"
Vappu parahtain virkkoi:
"Kun olen elänyt niin pa… hasti."
Aunon kasvot välähtivät, painoi kädellään Vappua kasvoihin ja virkkoi:
"Vappu kulta, eihän Jumala tahdo syntisen kuolemaa."
Samassa ryöpsähti maahan kasvoilleen. Pieni Anni teki samoin. Auno rukoili ääneen. Pitkän hetken perästä vasta nousivat, hoitelivat vielä tuskittelevaa Vappua ja siirtyivät vuoteilleen yönsä lepoon.
* * * * *