Martta kaataa roiskahti lattialle paikoilleen ja ankarasti tapasi se hänen kouristustautinsa. Saara ja Katri peittivät kasvonsa ja kyyristyivät kamarin loukkoon. Riikka juoksi pirttiin, koppoi kätkyestä nukkuvan lapsen syliinsä; sen kanssa vapisten istui penkille ja hengitti hätäisesti. Saara ja Katri Riikan jälessä pirttiin ja pyörein silmin istuivat penkille. Tahvo ja Olli-Pekka juoksivat pihalle ja pyörähtivät katsomaan takansa taivaalle sitä valoa. Mutta kun se rupesi himmenemään, niin huokasivat keuhkonsa tyhjiksi ja Tahvo virkkoi:
"Tyhjä kaikki."
Olli-Pekka katsoi pyöreillä mykrän silmillään sitä himmenevää valoa ja musta tukka oli pystyssä kuin harjan terä. Matta kun valo sammui, niin äkein kasvoin palasi pirttiin ja virkkoi:
"Petos ja pe—le!" ja köllistyi vuoteelleen.
Pieni Anni ei huomannut äitin mielenliikutusta, vaikka äitiltä valuivat tulvanaan kyyneleet ja rinta ponnisteli korkealle; riemusta räpytteli vaan käsiään, hyppi äitin luona ja sanoi:
"Katsokaa minkä äiti sai! Auno, Auno, katsokaa, minkä korean äiti sai!… Auno, no nouse nyt, rakas Auno täti, katsomaan!… Et usko minkä linnun äiti sai! Voi, voi, kun se on korea!… Voi, voi, kun et nouse katsomaan."
Anni repi Aunoa hameesta.
— Nouse, nouse katsomaan, ennenkuin menee piiloon tuonne äitin poveen!
Auno nousi katsomaan ja virkkoi:
"Minkä se äiti sai?"