Sen sanottuaan rienti Riikan talolle, jossa Tahvo ja Olli-Pekka liikkuivat ja kättään puistaen huuti:
"Ette saa särkeä huoneita! Ette saa särkeä! Hyvät ihmiset, ette saa särkeä!"
Silloin Olli-Pekka auki olevasta akkunasta viskasi ämpärillä Aunoa ja ärjäsi:
"Tuletko, pe—leen kekäle meitä opettamaan! Kanna pois noita tahi…"
Auno ei osannut savun seassa varoa; ämpärin uurre sattui kulmaan, että tuli suuri haava ja verta tulla porhosi oistonaan.
Auno heitti Raamattunsa maahan, kiskasi kaulastaan huivin ja sitoi sen ympäri päästään. Mutta samassa kuului Vapun ääni savun seasta:
"Katto palaa! Voi, katto palaa!"
Auno kiirehti sinne, juosta kapasi tikapuita myöten katolle. Kolmessa kohti katossa oli hatunlaajuiset pilkat, jotka savua pulputen palaa lieskottelivat ja tuuli heilutteli mustanpunasia liekkiä sinne tänne. Silloin Auno repäsi hameen päältään ja sillä roiskutti tuohikatossa liekuttavia liekkejä. Ne tukehtuivat silmänräpäyksessä. Katrin talon katolla näkyi samallaisia savutuppaita, mutta siellä jo oli Vappu huiskuttamassa hameellaan ja parkuen huuti:
"Auno, Auno! Tule Auno kulta! Auno kulta! En pääse pois! Palan, Auno kulta!"
Silloin Auno juosten laskeusi katolta ja samassa holpasi toiselle katolle, jossa Vappu oli. Tikapuiden kohdalta rotisten paloi katto ja korvissa hulmahtelivat hurjat liekit. Mutta Auno rupesi voimiensa takaa huhmomaan villaisella hameellaan. Silloin liekit rupesivat masentumaan. Samassa kuului ukkosen jyräys ja silmänräpäyksessä tiemahti tuuli pilven päälle, käänti savun ja liekit takaisit kankaalle päin.