Katri säikähti, virkkoi:
"No herra ihme! Mikä Aunolla, verissä kuin karhun repimä?"
Riikka: "No mikä todellakin? Hyvänen aika!"
Auno päästeli huivia pois, virkkoi:
"Ei mikään; loukkasin vähän. Mutta minkälainen siinä on se haava?"
Vappu rienti katsomaan.
— Voi, voi, miten suuri palkeenkieli lähtenyt! Mutta mitä siihen pannaan? Voi, voi sentään, aivanhan kuiviin juoksee!
Riikka: "Taula se parasta on."
Uuninkorvalta koppasi tulukset, otti paksun taulalevyn, pani sen haavan päälle ja sitoi huivilla lujaan, virkkoi:
"No kyllä se nyt tukehtuu."