— Hyvä Jumala, ei nuokaan aihkit!
Sen enempi ei Reeta puhunut. Kyyneleet alkoivat juosta pitkin tuhranneita kasvoja ja rinta hytkähteli. Hetken perästä virkkoi:
"No hyvä Jumala sentään, kun ei Rekke saanut tehdä niinkuin aikoi!"
Riikka: "Rekkekö? Luuletko, että Rekke olisi syypää tähän?"
Reeta: "Tuossa minun luonani kävi äsken, sanoi sytyttäneensä siitä
hyvästä, kun pakenimme tänne, emme olleet kaikki paitsi Tahvon ja
Olli-Pekan joukkoa Pietolassa, emmekä antaneet olla hänen isäntänä ja
Saaran emäntänä."
Riikan silmät leimahtivat.
— Minulle oli jo kuin sanottua, että sen se on hyvää työtä.
Auno: "Kiitos Jumalalle! Nythän näette, voipiko vihamies tehdä mitään, jos turvaa Jumalaan."
Auno liitti kätensä ristiin, käänti silmänsä korkeuteen. Samoin Vappu ja. Anni. Kyyneleet vierähtivät kasvoille ja huulet liikkuivat. Äänettöminä seisoivat toisetkin sen hetken.
Riikka: "Mutta mitä se muuta sanoi?"