Reeta: "Minä kun sanoin talojen palavan, niin hypähti ilosta ja sanoi, että 'kutti pe—leet!' Nyt minä menen Reponiemelle ja juon kolme päivää siitä ilosta."
Katri: "Vaan jos minä sanon Tahvolle, niin selkäänsä ottaa, sen uskon."
Auno: "Et saa sanoa. Emme saa pahaa pahalla kostaa."
Vappu: "Mutta lähdetäänpä katsomaan, mistä se on sytyttänyt."
Katri: "Lähdetään vaan, katsellaan lystikseen."
Sinne halki palon lähti koko joukko mennä jytistämään, mutta Auno tuumaili mennessään, että "tämä koko palo täytyy hommata rukiiksi. Katsokaahan tuota paloa ja tuota multaa tällä lantamaita. Ei mikään kasva ruista, jos ei tuo tuommoinen metsän pohja."
Vappu: "Ja kymmeniä vuosia hautunut tuommoisen murron alla. No tuhmathan lienevätkin, jos eivät laittane touoksi."
Riikka: "Kyllä minä hommaan. Eihän vihallaankaan toki ole laittamatta touoksi. Siitähän Rekkekin näkee, että tyhjään laukesi vaikka kohti kohotti."
Riikan vävy: "Mitä siinä on tuumaamista. Aletaan vaan huomenna rovita ja kassaroida noita puun tikkeloita pois. Nuo suuret hongat saattavat seista touon keskelläkin. Toiset kun rupeavat siivoamaan, niin toiset rupeavat jäljestä kyntämään. Sitte kylvön-aikana kylvetään ja karhitaan vaan siemen."
Auno: "Niin tehdään. Ruvetaan vaan!"