Riikka katsoi kotiin päin, virkkoi:
"Lehmät jo pemistelevät kellojaan kotona. Menkääpäs tytöt laittamaan suitsuja…"
Juoksulla lähtivät tytöt suitsun tekoon ja kotiin lähtivät kaikki muutkin.
Yö oli, kun Olli-Pekka yhä istui kuusen kengällä ja huokausten seasta kuuluivat sanat:
"Voi, voi mitä tein!… En voi näyttäytyäkkään hänelle… Puhun siitä kuitenkin Riikalle…"
Sen sanottuaan hän nousi ja allapäin käyskeli kotiinsa — — —
Huomenaamuna lähti väki palorovihtuun. Nokisina työskenteli Pahtajärven rahvas palaneella harjun vietteellä, laitellen sitä yhteiseksi kylvömaaksi. Kolmannen päivän iltapuolella Saara juoksunhypäkässä kädet edestakaisin huiskaen, tukka karhallaan tulla haarotti sinne palolle, kasvot tulehtuneina ja silmät tavattoman suurina. Seisahti Aunon luokse ja huohottaen virkkoi:
"Voi, Auno kulta! Rekke on kipeä ja kutsui sinua. Voi, voi kuitenkin!
Lähde sinä nyt sinne!"
Aunon kasvot leimahtivat, suoristi itsensä.
— Onko se Reponiemellä?