Sanna pudottausi penkiltä lattialle, tuli muorin luo ja loistavin silmin virkkoi: "Ei Saara osaa lukea, vaan minä osaan!"
Muori: "No lueppas sinä, että Saarakin kuulee."
Sanna: "Yksi, kaksi, kolome, nelejä, viisi, kuusi, seihtemän, kaheksan."
Muori: "Entäs yhdeksäs, mihin se jäi?"
Sannan silmät harristuivat ja suu pyöreänä katseli hän jokaista silmiin.
Muori: "Lueppas uudelleen!"
Sanna alkoi uudelleen, painoi kädellään jokaiseen ja luki oikein painolla: "Yksi… kaksi… kolome… nelejä… viisi… kuusi… seihtemän ja… kaheksan. Ei niitä ole sen enempää!"
Muori: "Entäs itse, monesko sinä olet?"
Sanna paiskasi kätensä kasvoihinsa ja kiimasi loukkoon.
Muori käänti huomionsa toisiin tyttöihin.