* * * * *
Ujona pistäytyy pää vedenkalvoon vanhuksen vieressä. Kolmannenkeväinen nuorukainen tämä.
— Mitä nyt, poika, onko luonto poikennut ladultaan, vai onko vanhan uni pettänyt? Miksi ei kuulu keväinen laulu?
Arasti vastaa nuori:
— Ei nyt kutemista, ei ilonpitoa, vaari. Tämä meidän maailmamme on mullin-mallin… Ihminen tappaa ihmisiä ja hautaa vainajat tänne meidän suohomme.
— Eikö olekaan enää harmaita tuon punaisen tiiliseinän takana, niitä, jotka huvikseen ja harjoituksekseen ampuivat.
— On harmaita, mutta ei niitä samoja, eivätkä nämä ammu kuvia, vaan eläviä ihmisiä, omaa heimoaan murhaavat.
— Miksi, poikaseni, ne sellaista tekevät?
— Ne palauttavat järjestystä ja juhlivat vapautta. Sitä varten ne veljiään suohon sortavat ja siksi emme me sammakot laula lemmestä. Meillä on suru.
— Mutta kuulehan, poika, kuinka kiuru kilkattaa, ja västäräkki on hännystakissa…