— Käyhän se miten käy, mutta ei tässä leiville pääse, — vastasi tukin kaataja, — kovin tiukan urakan annoitte, pitäisi päästä tuonne toisten miesten sakiin.
— Jaa, se on meillä sellainen tapa, että uusi mies saapi aina vähän lujemman eteyksen selvitettäväkseen, — myhähti pomo partaansa. — Kun tässä kuntoasi näytät ja viikon veistelet, niin sittenpähän katsotaan.
Mutta sellaiset kokeilut Taavettia harmittivat. Hän oli saanut jo tarpeensa näistä jättiläishongista. Mikä hän oli, että hänellä kokeeksi kaadatetaan. Pidettäköön mies miehen väärtinä.
— Se on nyt katsottava, — sanoi hän päättävästi, — tämä loppuu heti hakkuu tältä paikalta.
— So so, kuka täällä määrää? — muljautti pomo vihaisesti Taavettiin päin.
— Minä määrään oman työni kohdalta. Lasketaanko toiseen paikkaan vai ei?
— Ei lasketa.
— Sitten lyön kirveen tuohon kantoon ja minun puoleltani saa riittää puskemista puulaakin hyväksi. Jos on mitä saamista, niin maksa pois! — tussahti Taavetti ja kiilasi kirveensä kannon päähän.
Pomon oli sääli menettää miestä.
— Mitä sinä turhista, — puheli hän lauhtuneena — muuta nyt sitten tuonne muitten pariin, koska pääsi pitää tahdot. Eihän nyt toki, tällä tavalla erota.