Elsa (nuori komea nainen, huolellisesti ja maulla, mutta ei ylellisesti puettu, kaunis, tummatukkainen, säihkyväsilmäinen, kasvoilla puhdas ja rehellinen, joskin hiukan väsynyt ilme). Toistaiseksi ei minun ole tarvinnut rikkoa lupauksiani. Minä en nimittäin vielä milloinkaan ole luvannut sellaista, mitä en voisi täyttää. Minä kyllä hieman viivyin, mutta sille ei mahda mitään; ammatti sen teki.
Hallas. Minä jo aioin lähteä teitä hakemaan.
Elsa. Ettekö te sitten muista, että minä kerran hylkäsin tarjoomanne samanlaisen palveluksen? Te pyysitte lupaa tulla minua noutamaan, mutta minä kielsin. Minä en tahtonut saattaa teitä ihmisten silmätikuksi. Kenties olisi joku sattunut näkemään, ja arvaan kyllä, mitä olisi puhuttu, jos tunnettu asianajaja Hallas olisi nähty ravintolanaisen seurassa.
Hallas. Te liioittelette, Elsa. Mutta minä aivan unohdin pyytää teitä istumaan.
Elsa. Kiitoksia paljon. Sallikaa minun kuitenkin katsoa hiukan ympärilleni. — Ei, herra Hallas, en minä liioittele. Joku vanhempi herra minun seurassani, se nyt vielä ei olisi mitään. Vilkutettaisiin ehkä vain silmää ja kuiskattaisiin: katsos vain vanhaa syntisäkkiä. Mutta te olette nuori ja vielä naimaton, teidän täytyy varoa mainettanne. Muuten teiltä voi sulkeutua tie kunniallisiin perheisiin, joilla on naimaiässä olevia tyttäriä.
Hallas. Neiti Elsa, oletteko huomannut minussa sellaisia ominaisuuksia, joitten nojalla voitte päätellä minun haluavan seurustella kanssanne salapäin.
Elsa (hieman leikillisesti). No no, herra Hallas, älkää unohtako, ettette nyt ole oikeussalissa. Miksi te haluatte tulkita sanojani toisin kuin ne ovat ymmärrettävät? Ette te pelkää minua, vaan minä pelkään teidän puolestanne. Te olette aina kohdellut minua hyvin, enkä minä halua tärvellä teidän nimeänne.
Hallas. Jättäkäämme tämä. Istukaa toki! Tehkää sekin minun tähteni. Minä tahtoisin niin mielelläni istahtaa, mutta eihän minun sovi istua naishenkilön seisoessa.
Elsa. Älkää välittäkö minusta, herra Hallas. Minun tehtäväni on seista. Ettehän te klubissakaan koskaan kursaile istua minun läsnäollessani.
Muuten, voinhan minä nyt jo istuakin. Minä olen saanut käsityksen huoneestanne. Se on ammattitaitoa sekin: voi puhua yhtä ja ajatella toista. (Keveästi huokaisten). Olen jo riittävästi saanut sitä taitoa harjoitella.