Sana oli outo Jahvetille, eikä hän vieläkään voinut ajatella muuta kuin että kylläpähän patruuna tietää. Sen hän ymmärsi, että nyt oli kuoltava, mutta kuolema ei tuntunut yhtään pahalta.
Sitten kysyi patruuna:
— Onko sinulla jotain toivomista?
Nyt välähti Jahvetin aivoissa ikäänkuin joku kaukainen muisto.
— Minä pyytäisin päästä isänmaan multaan, siunattuun maahan…
Patruuna mutisi jotain epäselvästi ja puhui outoja sanoja vieraille, jotka hiukan naurahtivat.
Sitten suoritettiin toimitus, joka sinä vuonna kohdistettiin niin moneen tämän Suomen kansalaiseen.