Työläisen sulkevat tehdas ja työpaja komeroihinsa pyrkien tylsistyttämään hänen luonnontajuansa, joskin siinä täysin onnistumatta. Lomat ovat vielä kovin lyhyet, ja työstä palattua voittaa väsymys sielun ja ruumiin. Mutta sittenkin vetää vapaa luonto häntä puoleensa, se on hänen huvilanaan ja kesäisen nautinnon antajanaan. Joka pyhä kokoaa hän perheensä venheeseen ja soutaa sen saareen. Muutamista kaupungeista lähtevät työläiset koko lomansa ajaksi teltta-asukkaiksi ja elävät suurten selkien saarissa täydellistä luonnonelämää. Vanajavedellä pyydettiin lomaviikon aikana monta kertaa talven kalatkin, puhumattakaan auringon, veden ja ahavan kasvoille antamasta tuoreesta ruskosta. Suuremmissa kaupungeissa on pyritty muodostamaan kansanpuistoja läheisiin saariin. Ne ovat saaneet runsaan käytännön. Tietenkin puuttuu näiltä yleisiltä kesäpaikoilta huomattavassa määrässä yksinäinen rauha, mutta suuret yhteiskunnat muutenkin tukahduttavat pahasti ihmisen omaa vapautta.
Vapaaseen luontoon pyrkimys on ominainen jokseenkin jokaiselle suomalaiselle, kuuluipa hän mihin yhteiskuntaluokkaan tahansa. Aivan eri joukkoansa ovat ne ulkomaahullut, joitten mieli alati palaa vieraihin maihin huvittelemaan, ilman opiskelutarkoitusta, tuulettamaan, niinkuin he rakastavat sanoa. Ikäänkuin eivät oman maamme raikkaat tuulet kyllin pehmeästi ihoa hivelisi ja järvien sinisen kuulas vesi reippautta antaisi jokaiselle, joka on väsynyt ja virkeyttä kaipaa. Tunne ensin oma maasi, hae sitten vasta vieraita.
Nyt on tämä suvi kääntymässä syksyksi. Kesänviettäjälle on se ollut tavallista anteliaampi. Kiittäen eroaa sen helmasta kynämies ja lähtee talven töihinsä raitistunein, mielin.
1924.