Selvityksen saat pian nähtyäsi asemien italiankieliset nimet. Tämä on italialialaisten asuma-aluetta, ja posetiivarit ovat lyöneet likaisen puumerkkinsä ihanteellisen siistien sveitsiläisten valtakuntaan.

Ennen Italian rajaa välähtää kuitenkin valopilkku: suloinen, suorastaan valloittava Luganon kaupunki, joka on sijoittunut samannimisen järven rannalle. Juna kiertelee kuin kaupunkia ja valtavaa seutua vartavasten näytellen pitkin järven rantoja, pujahtaa sen poikkikin ja sitten taas seuraa rannikkoa. Tähän paikkaan tekisi mieli jäädä, mutta luin juuri lehdestä, että Belgian kruununprinssi on asettunut sinne muutamiksi päiviksi: mitäpä ne siellä kahdella hienolla herralla…

IV.

POHJOIS-ITALIA. MILANO JA GENOVA.

Ja nyt tämä vaivainen mato ja matkamies seisoo jonossa sen maan portilla, josta on vallan kainaloita puhuttu sanomalehdissä jo useamman vuoden ajan — seisoo matkalaukku kummassakin kädessä ja odottaa, mitä tuleman pitää.

»Mussolini nicht gut» (Mussolini paha mies), sanoi se sveitsiläinen junailija, joka oli muita kansalaisiaan iloisempi, ja selitti, että Chiassossa, italialaisella raja-asemalla ei tullitarkastus ole yhtä lempeä kuin Sveitsissä, vaan matkustajat poistetaan junasta ja heidät kuljetetaan erityisen kujan kautta, jossa kunkin laukuista y.m. tehdään perinpohjainen selvä. Ja nyt sitä ollaan siinä kujan suulla. »Paha mies» ajaa meidät kaikki karsinaansa, mutta ei pengo sentään laukkuja sen pahemmin kuin muutkaan — sveitsiläisiä lukuunottamatta, jotka vain kohteliaasti kysyivät, onko mitään tullattavaa —, käänteleehän hiukan päällisin puolin, lyö leimansa kylkeen ja antaa mennä edelleen. Passintarkastus toisessa huoneessa ei liioin ole sen kummempi, ja »kujanjuoksu» päättyy pian entiseen mukavaan vaunuun, joka jatkaa matkaansa Milanoon asti. Paljon perinpohjaisempia olivat ainakin ennen Mussolinin eli Muhosen, kuten Italiassa matkustavat suomalaiset häntä mukavuussyistä nimittävät, moskovalaiset aateveljet (diktatuurissa) tarkastuksissaan: heidän raja-asemillaan riisuttiin matkustavainen niin perusteellisesti, ettei hänen päälleen jäänyt rihman kiertämettä.

Matka varsinaiseen Italiaan alkaa huonolla enteellä: juna, jonka eteen nyt on valjastettu tavallinen höyryhevonen, nuhjaa hiljalleen, kiusallisen hiljalleen eteenpäin, ja pysähtyy lopuksi kokonaan. No, mitä nyt? Jokohan on rautatietyöläisten housuista pudonnut tinanappi raiteelle? Johtuvat mieleen Venäjän rautatiet, joilla joskus särkyi kokonainen vaunu keskelle rataa. Tästä pälkähästä selviydytään sentään pian, ja sitten vauhti kiihtyy kuin Rytkösen tappelu. Yleensä täytyy myöntää, että junat kulkevat Italiassa hyvin ja täsmällisesti.

Mutta herra Muhosella on vaunuja liian vähän. Junissa on tavallisesti sietämätön tungos. Kolmas luokka näkyy olevan aivan pelottavan likainen, toinen sentään menettelee, mutta on muistettava pitää huoli paikastaan. Me lähdemme viipurilaisen Juhkomin kanssa katselemaan hiukan ympäristöä toisellakin puolelta, ja vaikka me olemme jättäneet paikoillemme selvät merkit »omistusoikeudestamme», huomaamme palatessamme suureksi kummaksemme pari posetiivaria istumassa niillä. Näillä naapureilla ei näy olevan lainkaan käsitystä kaikkialla muualla hyvin ymmärretyistä paikan merkitsemistavoista. Tästä jutusta nousee makaroonin popsijoitten kanssa hirmuinen prosessi, jossa puhutaan varsin kansainvälisesti, lopulta jo melkein nyrkillä, mutta anastajien on luovutettava paikat takaisin.

Matkustajia katsellessa alkaa ajatus taas hakea vertauskohtia Venäjän rautatieolojen kanssa. Samanlainen tungos, sohina ja tohina paikkoja vallattaessa, paljon melua ja tunkeilua, käytävät nyyttejä ja muita myttyjä kukkurallaan, levotonta liikehtimistä sinne ja tänne, tunkeilemista toisten paikoille ja puolittain tappelunnahinaa niistä. Sellaistahan se on ollut Venäjälläkin kautta aikojen, paitsi tietysti makuuvaunuissa, joissa luultavasti Italiassakin voisi matkustaa herroiksi, kun olisi varaa sekä paikan lunastamiseen että juomarahoihin asianomaisille.

Järjestyksettömyys rautatievaunuissa on niinikään venäläistä. Seinällä on taulu: Vietato fumare (tupakanpoltto kielletty), mutta jokainen sauhuttaa kuin vihollinen. Ehkä tämä lause onkin suomennettava: Vietävästi poltettava. Muuten ei sitä turkasen tupruttelemista voi ymmärtää, hukihan Savon ukkokin ennen Suomen rautateitten sylkikupin laidasta: S.V.R. = syle viereen reilust'.