— Markkulaisen Lassi Roomassa!…
Ja sitten häntä oli naurattanut niin sanomattoman makeasti!
Tämä on hyvin viatonta ja iloista ihmetystä, eikä se pieni viinin tuoksu, mikä siitä tuntuu, liene vallan suuresti paheksuttavaa.
VI.
NAPOLI—CAPRI—POMPEJI—VESUVIUS.
»Nähdä Napoli ja kuolla.»
Kukahan onneton lie senkään vitsin veistänyt? Jos hän eläisi ja sattuisi käden ulottuville, niin luulenpa, ettei hän selviäisi ainakaan ilman lievää pahoinpitelyä. Minäkin olen ollut siinä hurskaassa luulossa, että se Napoli on ihanin paikka tässä pahassa maailmassa. Ennen koulupoikana väräytti mieltäni aivan erikoisesti silloisen hempeämielisen Ilmari Calamniuksen — josta myöhemmin tuli välistä hiukan liiankin rehvakka Ilmari Kianto — ylen vieno runo, jonka lopussa hän muistaakseni sanoi, että Napolissa
"Sylissä tyttö pohjolan
ois haluni mun kuolla".
En tiedä, saattaisi ehkä käydä laatuun kuolema Napolissa »sylissä
tyttö pohjolan», mutta kyllä minä muuten pyytäisin kiittää kunniasta.
Varmastikaan ei tuon yllä sanotun lauseen laskija ole nähnyt Puijoa,
Aulankoa, Kolia, Suursaarta, Pyynikkiä, eikä koskaan matkustanut
Heinäveden väylää. Mistä lienee ollutkaan kotoisin murjaanien maasta.
Sen minä sanon suoraan vierastenmiesten kuullen, että itsensä Napolin tautta minä en viitsisi toista kertaa Italiaan vaivautua.