Nyt tullaan Puolan rajalle, ja siinä alkaa minusta tuntua vanhaa »ryssän hajua». Asema on vanha venäläinen, jonka raudalla aidattujen kujien lävitse minä ennen muistan kantaneeni matkalaukkujani tsaari-vainaan santarmien nokan editse uteliaitten tullimiesten tutkittaviksi. Kaikki on osapuilleen entisellään. Venäläisiä santarmeja ei tietysti näy, mutta puolalainenkin passintarkastaja on hampaisiin asti aseissa. Tullitarkastus toimitetaan kyllä junassa, mutta on perinpohjaisempi kuin missään muualla tähän saakka. Vaikuttaako siihen äskeinen vallankaappaus, vai onko tämä tavallista menoa? Kukapa hänen niin tarkalleen tietää, vaikka kyllä kai Puola lienee kaikista Venäjästä eronneista valtioista militaristisin. Sitäpaitsi täytyy sen jollain tavoin painostaa uutta suurvalta-asemaansa.

Venäläinen kirjailija Aleksander Kuprin kerran viisasteli, että Europpa alkaa Varsovasta. Sen muka parhaiten tuntee junien kulusta, joka mainitusta kaupungista lähtien on täsmällisempää kuin yleensä Venäjän rautateillä. Minä puolestani sanoisin, että venäläisyys alkaa Puolan rajalta, sikäli kun ollaan tulossa Europasta. Puolassa näet kulkee vaunujen lävitse senkin seitsemän nappilakkista, ja kaikki näyttävät tykkäävän varsin pahaa, ellet jokaisen kouraan lykkää rahaa. Jokainen junamies katsoo pyhäksi oikeudekseen saada roponsa, muuten näyttää hän mörkkiä naamaa, ja vastaa sinulle, jos on häneltä pakko jotakin tiedustaa, ilkeästi älähtämällä.

Varsovan asemalla vetelehtii kurjia ja rääsyisiä olentoja, kuten ennenkin. Hotellin edeskäypä ei tunnu olevan erikoisen lipevä ammatissaan.

— Saisikohan halvan kahdenhengen huoneen, kysyn minä totuttuun tapaani.

Muualla hotelleissa oli aina koetettu olla matkustajan mieliksi, mutta tämä mies vastaa olkapäitään ryssän tavoin kohottaen ja käsiään levittäen:

— A jokainen halpaa tahtoo, mistä kaikille riittää.

— No, antakaa sitten kallis.

Onkin sillä huoneella hintaa, kaikkine monimutkaisine veroineen lähemmä sata markkaa Suomen rahassa. Eikä tuo ole huonetta kummempi, pikemmin yksinkertainen ja vaatimaton. Sitten meinaavat ne tehdä meille jutkun jo kohta ensimmäisenä päivänä. Kävelyltä kotiin tullessamme ilmoittaa edeskäypä:

— Teillehän on sattunut siellä ylhäällä onnettomuus…

— Mikä onnettomuus?