— Olette särkeneet pesualtaan… Tirehtööri on juuri tarkastamassa…
— Se nyt on varsin vale… Jos on jotain rikki, niin itse te juupelit olette särkeneet… Tänne se tirehtööri…
Me löydämme hänet oman kerroksemme käytävältä, talutamme hänet hiukan kovakouraisesti huoneeseemme, ja käskemme näyttää, missä se vika oikein on.
Eihän sitä ole missään. Tirehtööri sanoo kuivasti, että slava bohu, kun ei ole teillä, se on kai sitten jossakin muualla.
Sellaisia hälyytyksiä ne pojat toimeenpanevat. Mutta kylläpähän ovat kaikki taas pois lähtiessä kiikkerinä kurottamassa käsiään juomarahojen perään. Me emme ole nähneet muita palvelijoita kuin sen edeskäyvän ja punapaitaisen Iivanan, joka meitä pölyistä puhdisteli, mutta jo niitä lähdön hetkellä kihisee ympärillä. Muuan paksu siivoojamatamikin tulee ihmettelemään, että vastako herrat niin myöhään lähtevät, ja minä kun juuri pääsen vapaaksi… Mikäpä siinä auttaa muuta kuin nikkeliä kouraan, jotta toinen voi hyvällä omallatunnolla lähteä nauttimaan vapaudestaan.
Minua ei miellytä koko tämä Varsova. Kaikki ihmiset täällä ovat jollakin tavoin kyllästyneen ja myrtyneen näköisiä. Ja missä ovat ne Varsovan kauniit naiset? Me koetamme Juhanan kanssa kulkea koko sunnuntaipäivän kaikkein vilkasliikkeisimmillä paikoilla, mutta eihän niitä näy. Venäjällä ennen kehuttiin varsovattaria maailman kauneimmiksi naisiksi pariisittarien jälkeen. He kuuluivat vain olleen yleensä vesikauhuisia. Kerrottiin näet, että nuori puolatar kysyi tavallisesti äidiltään baaleihin lähdettäessä:
— Mamma, otanko minä tänään vähän vai paljon dekolteeratun (avokaulaisen) leningin?
Vastauksesta riippui, mihin saakka nuori neiti pesi kaulansa.
Etelässä me toki välistä vedimme huomiota puoleemme Juhanan pellavatukalla, mutta täällä meihin tuskin vilkaistaankaan. Vielä Pragissakin tuli eräässä ravintolassa tarjoilijatar kysymään, saisiko hän koettaa Jussin tukkaa. »Kun herralla on niin valkeat hiukset», sanoi hän jatkaen minun puoleeni kääntyen: »Minkäsnäköiset teillä ovat olleet?»… Hävytön letukka! Että voikin kysellä tuollaisia mieheltä, joka katsoo karvaisuuden edustavan meissä apina-aikain perintöä, ja olevan sen vuoksi sopimattoman sivistyneelle mieshenkilölle.
Mutta hyvää ruokaa tämä Varsova tarjoaa, ja paljon. Kansa näkyy itsekin syövän vahvasti ja politikoivan yhtä tukevasti. Äskenhän ne juuri politikoivat oikein pyssyjen kanssa, ja mikäli innokkaista keskusteluista saattaa päättää, voivat ne vieläkin tarttua kättä pitempään.