Kohta ollaan Sveitsin rajalla.
III.
SVEITSI.
Se mamma, josta edellä on mainittu, levitti evänsä yön seutuna niin mahtavasti, että viipurilainen olojen pakosta ahdistui pieneksi vaatimattomaksi paketiksi nurkkaan. Tytär koetti minun puolellani tehdä saman tempun, mutta onneksi hänellä oli vähemmän ulottuvaisuutta, joten minulle jäi vielä siedettävä torkkumapaikka. Oikein tekee sydämelle hyvää, kun rajalta tullut sveitsiläinen junailija, joka muuten näkyy olevan varsin vähän leikkiä ymmärtävä mies, sanoa jorauttaa naisille, jotta on täällä tupakoitsemattomienkin osastoja, joissa naisväen olisi ilmavampaa olla. Minä uskon, että kyllä ne nyt lähtevät, mutta mitä vielä. Siihen ne jäävät meidän vastuksiksemme Zürichiin asti.
Tämä junailija on todellakin hyvin totinen naapuri, joka ei juuri hymähtele eikä matkustajien kanssa juttusille ryhdy; Sitä minä koko ajan ihmettelen, jotta minkähän takia sveitsiläisen junailijan laukussa on niin pitkä hihna? Tälläkin, pienellä juurevalla äijällä, laahaa laukku jossakin tuolla kinttukäänteessä. No, ehkä on tässä maassa sellainen muoti.
Jaahah, jotta tämä on sitten se »Veihti», kuten ennen vanhaan savolaisessa kansakoulussa kotimaista kieltä kunnioittaen sanottiin. Onhan se soma nokare tämäkin maapallolla: pikkuinen maa, jolla on takanaan historiaa vaikka minkä verran, vapaussotiakin paljon parempia kuin meillä, vaikka niiden perästä ei ole tainnut seurata niin monta amnestiaa kuin meidän karulla kamarallamme. Muuten tämä Sveitsi on loistavasti osoittanut, että tulee sitä hyvällä tahdolla toimeen kotoisessa huushollissa, vaikka maassa on useampiakin kansallisuuksia. Maailmansodankin aikana olla jonotti vain siinä sotivien välissä, käydä junnasi kauppaa vähän itsekunkin kanssa ja pisteli voitot pussiinsa. Tällä maalla ei ole riitaa kenenkään kanssa, eikä siellä taideta pahasti torailla keskenäänkään, vaikka maassa esiintyy huomattavammin ainakin kolmenlaisia kansallisia pyrkimyksiä. Kyllähän Sveitsikin pani kansanmiliisinsä suursodan alussa liikekannalle maan puolueettomuutta turvaamaan ja äkseerautti sitä siinä mielessä, että täältä sitä pesee, jollette pidä näppiänne meistä erillään, mutta kukaan ei siihen koskenut eikä se kehenkään. Niin, Sveitsissä ei tunnu enää nykyaikana syntyvän pahempaa toraa eri kansallisuuksien kesken, mutta mitenkäs se olisi mahdollistakaan, kun koko Valaliitto, joka pinta-alaltaan on pienempi meidän Vaasan lääniämme, on jaettu viiteenkolmatta jotakuinkin itsenäiseen kanttooniin, eikä presidenttikään kykene kovin paljon tyhmyyksiä tekemään, kun hänet valitaan vain vuodeksi kerrallaan. — Mutta eihän minun tässä pitänyt ruveta tietojani näyttämään, jotka kuka hyvänsä saa tietosanakirjasta, vaan oli aikomuksena puhua lörpötellä muuten vuan matkastani »Veihtin» kautta.
Täällä niitä nyt sitten näkee järviäkin, joista koko matkan on ollut puutetta. Vaikka tämä savolainen saisi katsella minkälaisia ihanuuksia, pakkaa sen mieli mynnähtämään, jollei vain silloin tällöin pilkahda esiin kirkasvetinen sisäjärvi. Ei se huoli merestä, kuten ennen on sanottu, eikä se välitä vuorista, vaikka niitä kiemurtelisi viiniköynnös, mutta annahan olla, kun välähtää järvi näkyviin, niin se sanoo toverilleen, että:
— Katohhan, Juhana, tuota, kun on niät räkännä Luojalta tännekkii tirraus oikein selevee vettä.
Minä olin Skånessa koko ajan tyytymätön, »ku ei ollunna ies hevojse' uittopaikkoo», mutta kun sitten Pohjois-Saksassa nähtiin pikkuinen järvenkyhäys, sanoi Juhana — se viipurilainen —, että »tuohon kait savolainennii jo osovais tehä asuntosa», mutta minä olin yhä epäilevällä kannalla, sillä mokomassa järvessä tuskin on muuta kalaa kuin jokin musta ahven ja pahanpäiväinen hauenpura. Mihinkäs tuommoiseen vesituoppiin talvella edes matikanrysän panet? Eivät kyllä radan varrella vilkkuvat Sveitsinkään järvet ole suuruudella pilattuja, mutta ovat ne sentään toki järven näköisiä.
Jotta juu, Juhana, kyllä täällä jo pätisi, mutta millekähän mukalalle menisi savolaisukon suu ja piipun-niverä suupielessä, jos hän näkisi huhtikuun seitsemäntenäkolmatta päivänä heinää tehtävän? Täällä ne vaan tekevät, ja taitaa olla hyvinkin tavallista hommaa. Lie vielä kevät myöhästynyt, kuten meilläkin tänä vuonna.