Ja kolmannen päivän aamuna näkyikin useissa kadunkulmissa suuria painettuja julistuksia, joissa kehoitettiin kansalaisia rauhallisuuteen, selvitettiin tapahtumien merkitystä ja käskettiin kaupunkihallintoa toimeenpanemaan yleinen kansalaiskokous Toimeenpanevan komitean valitsemista varten. Tähän komiteaan pitäisi valita kaikkien kansankerrosten edustajia ja olisi sen otettava haltuunsa koko kaupungin hallinto, samoinkuin elintarveasiain järjestelykin.
Mutta nämä julistukset olivat tulleet valmiiksi painettuina Tomskin kuvernementtikomitealta. Kainskin uprawa ei ollut sittenkään saanut mitään valmista!
Sillävälin oli jo saapunut sanomalehtiäkin, niitä ahmittiin innolla. Mitään väenkokouksia ei sentään Kainskissa syntynyt, kaikki pysyivät kiltisti kotonaan ja juttelivat siellä vallankumouksesta — jos yleensä mistään juttelivat.
Vasta yleisessä kansalaiskokouksessa oli melua. Sinne oli kokoontunut paljon väkeä kaikista kansankerroksista. Parempiosaiset olivat pitäneet varansa ja vallanneet ajoissa kaikki edessäolevat istumapaikat, yhteinen kansa, joka myöhästyi, sai seista ulompana. Edessäolevat jaksoivat huutaa kovemmin ja saivat valituksi omat miehensä Toimeenpanevaan komiteaan. Siihen tuli miehiä, joitten oikea paikka olisi ollut vankilassa, virkamiehiä, lahjusten ottajia ja kelmejä, kansan näännyttäjiä, kauppias-nylkyreitä, yleinen syyttäjä, kansallisuudeltaan kirgiisi, suuri lurjus, jolla oli monta omavaltaisuutta omallatunnollaan, j.n.e.
Tyytymättömyys kansan keskuudessa oli suuri, mutta oma syynsä, kun eivät olleet jaksaneet huutaa herrojen ylitse.
Minä tunsin, että nyt oli tullut vapautuksen hetki. Sanomalehdissä alkoi jo näkyä tietoja valtiollisten vankien vapauttamisesta. Tiesin hyvin, että jos rupean vartoomaan, kunnes Kainskin Toimeenpaneva komitea minut vapauttaa, saan odottaa liian kauan. Piti ruveta itseni toimimaan.
Menin Toimeenpanevaan komiteaan ja pyysin passia Pietariin tai — jos mahdollista — suoraan Hämeenlinnaan.
Mutta sellaista mahdollisuutta ei kuulunut olevan. Yleinen syyttäjä, joka komiteassa oli "lakineuvoksena", selitti, ettei hän voi tietää, olenko minä valtiollinen vai hevosvaras.
— Näytänkö minä, tshort vosjmi (piru vieköön), hevosvarkaalta?
— Ehkä ette, mutta papereissanne ei mainita mistä syystä olette karkoitettu.