— Hyve peive! — tervehti maanvaari kumartavia ukkoja.
— Päevee, päevee! — vastasivat miehet, ja Kolopuksen Jahvetin kielellä pyöri kysymys, jotta »mittee sitä vuan kuuluu», mutta hän muisti viimeisessä nipukassa puhumiskiellon ja salpasi kysymyksensä hampaitten taakse. Sillä tavalla sujui se vastaanotto kompastuksitta.
Maanvaari asettui pitkän pöydän taakse vallesmanni vierelleen, ja ukot painuivat perässä pirttiin. Lähimmäksi kiehittelivät itsensä ilopurolainen poikineen, joka jo sekin sortteerasi näissä kunnan asioissa, Hyvös-Kaspo, ja jotkut muut, joita kupernyöri tervehti kädestä pitäen. Kauempana istuville ukoille nyökytteli vielä kertaalleen päätään. Sitten se pani tuleen ison sikarin. Ukkoja syletti, olisi vaatinut kessua tämä suurustinki. Mutta eipä se ilopurolainen ollut kieltänyt sylkemästä; mikäpähän tässä, rojautellaan näitä pitkiä sylkiä vaan ja odotellaan.
Ensin oli Kupernyörillä vallesmannin kanssa pitkänpuoleinen keskustelu. Taisivat venskata, koska eivät ukot ymmärtäneet siitä mitään. Sitten nousi vallesmanni ylös ja sanoi:
— Herra kuvernööri haluaisi tietää, mitenkä on kansan yleisen valistustason laita pitäjässämme, onko tänne perustettu kansakouluja ja onko niissä oppilaita.
Kaspo Hyvönen pyysi alamaisimmasti vastata, jotta kyllä täällä on tänä syksynä avattu kirkonkylässä kansakoulu ja siinä on lähemmä kolmekymmentä oppilasta. Harrastusta kansakouluasialle näyttää olevan pitäjäläisten keskuudessa, ja mikäli on kuultu, aiotaan tulevana syksynä avata vielä ainakin kaksi kansakoulua paikkakunnilla, jotka ovat kirkonkylästä kaukana, ja niin ollen lasten kouluttaminen täällä kävisi vaikeaksi.
On sillä tuolla Kaspolla hyvä ulosanti, ihmettelivät ukot itsekseen, ei se suotta näissä kunnan hommissakaan ole joutunut etualalle. Kyllä sitä jo tuommoisella roplotuksella tohtii päästä vaikka hyväksikin virkamieheksi.
Ilopurolainenkaan ei tietysti tahtonut olla miestä huonompi, vaan puhua rompotti sekin pitkän roklamentin niistä kansakouluasioista. Kuulosti jo ilopurolaisen puheesta siltä, jottei tässä pitäjässä parin vuoden perästä enää olekaan muuta kuin kansakouluja.
— Hyve on, tulke koolu, otta oppi! — sanoi maanvaari puheitten loputtua.
Sitten pyysi taas Ilopuron Apneeri puheenvuoron ja selitti, että tämä kunta on siksi suuri ja asukaslukukin on niin huomattavasti kohonnut, että sen olisi saatava oma kunnanlääkäri. Naapurikunnissa alkaa jo olla sellaiset, mutta tämä Markkulan pitäjä on vielä siinä suhteessa lapsipuolen asemassa. Asia tulee seuraavassa kuntakokouksessa esille, mutta sitä ennen olisi hyvä saada herra kuveryörin suostumus ja puoltolause, jotta sitten sinaatissa varmasti läpäiseisi.