Askeetit joskin kielteli pois viiniryypyn maukkaan, en tottele, valtakuntani mä onneks' juoda naukkaan.
Taas ryyppy kurkkuun kulahdas, oot makeaa kuin manna. Ja kansani on voimakas, se laulaa: hosianna.
ODOTTAKAA VAIN!
Kun ainoastaan salamoitsen, luulette, en voi jyristä. Se erehdys, mä kerta loitsen ukkosta, — kyllä osaan mä.
Se hirmuisena puhkee ilmiin, kun oikea on hetkinen. Se iskee korvihin ja silmiin kuin jymy taivaan valtojen.
Ja moni tammi silloin hajoo, ja moni huojuu palatsi, niin moni kirkontorni vajoo, kun koittaa myrskynpäiväni.
VALISTUKSEKSI.
Silmiltäsi suomut Mikko joko putoo, huomaatko, että toinen uskalikko eestäs herkut ryöstää jo.
Nälkäs tyydykkeeksi heittää sulle ilot taivaassa, missä autuusrokkaa keittää enkeli — ei lihasta.
Heikkoneeko uskos', vaiko ruokahalus kasvoi, kun elon maljaan tartuit, saiko tuo sun sankarlauluhun.