Epäkelpo usko kerran
riistää meiltä taivaan herran.
Päättyyköhän kirous? —
Sakramentti, kirkastus!
Rukous jää unhoon pian kiroukset saavat sijan, kun on eessä vihamies. — Sakramentti, jumalties'!
Lempeen, ei mut' vihaamahan suokoon luoja halun pahan. Muuten ei voi kirota: sakramentit, jumala!
SALAISUUS.
Ei huokailla, on silmä kuiva ja nauretaan — ei naurua. Ei katsehet ja kasvoin sävy salaisuuttamme ilmoita.
Sen mykkä tuska rintahamme luo pohjatonta polttoaan. Ja vaikka sydän riehuu, huutaa, suu vaiti-oloin suljetaan.
Sä kysy kehtolapsoselta tai käänny puoleen vainajain. Ne ehkä sulle ilmaisevat, mit alati salata sain.
YÖVARTIJAN TULO PARIISIIN.
"Kuu vartija öinen, sä nopsajalka, miks' kasvojas kattaa hämmästys. Rakas maani, kuinka se voida alkaa isänmaani, tuo toki tervehdys".
Hyvin vallan! Rehottaa siunaus, lepo, siveätä on majojen paimennus. Käy rauhassa, taatusti edistyshepo, ja varmaa Saksan on vaurastus.