Ja katso ja katsos! seinällen
Tuli silmihin ihmiskätönen;
Ja piirteli, piirteli seinällen
Tulikirjoitusta — he näkivät sen.
Jääjäykkänä istuvi kuningas,
Ja muoto on kalman kalvakas.
Hovijoukkio kaikk' oli kauhuissaan.
Ei tohtinut kenkään liikkuakaan.
Tuli tietäjöitäkin, vaan ei nää
Punakirjaimia voi selvittää.
Belsazarin, ennenkun loppuu yö,
Oma palvelusväkensä hengiltä lyö.
PYHÄRETKI KEVLAARIIN.
1.
Luon' akkunan on äiti
Ja poika vuoteellaan,
"Sa etkö nouse, Vilhelm,
Jo saaton katsontaan?"
"Ma olen sairas, äiti,
Niin ett'en kuule, nää;
Ja Gretchenini kuolo
Mun mieltäin kirveltää." —