Mut ruhtinan poskuset hehkun saa,
Jalo juoma se uljuutta innostaa.
Miel' yltyvi hällä, ja rohkeuttaan
Jumaluutta nyt käypi hän herjaamaan.
Ja pöyhkien julkea herjailee!
Koko joukkio myöntäen nyökkäilee.
Kun uhkea ruhtina ääneen huus,
Ees takasin riensihe passari uus.
Tää kulta- ja hopia-kaluja tuo;
Oli Jehovan temppelin ryöstöä nuo.
Ja ruhtinan kätehen julkeaan
Pyhä pikari, täytetty, tarjotaan.
Sen pohjahan kohta hän tyhjentää;
Suu vaahdossa sitte hän räyhähtää:
"Jehovah! miss' on sinun valtikkasi —
Its' olen ma Babelin kuningas!"
Mut tuon oli lausunut julmuri juur,
Niin pelkohon uupui röykkeys suur.
Nyt naurukin vaikeni kerrassaan;
Koko seura on vait kuni haudassaan.