Viimein havaa horroksista,
Viimein auki luomet luopi;
Mutta kummastus on taasen
Painaa kiinni sulot silmät.
Sillä tanssin telmiessä
Hän ei ollut liikkunutkaan,
Vaan hän istuu sulhon luona,
Joka huolissansa urkkii:
"Virka, miks' on kalvas poskes,
Miksi katse synkkä sulla?" —
""No, Ramiro?"" — änkkää Clara,
Jolta kauhu kiinsi kielen.
Silloin uurtaa one kurttu
Sulhon otsaa ja hän vastaa:
"Älä urki verityötä, —
Päivällä jo kuol' Ramiro".
BELSAZAR.
Yö puolittain jo mennyt on,
Ja levollaan on Babylon.
Vaan linnassa kuulun kuninkaan
Hovijoukkio jatkavi meluaan.
Belsazarin salissa soitto soi,
Hän vierainensa nyt aterioi.
Rivi loistava miehiä istuilee
Ja jaloa viiniä maistelee.
Niin kiikkuvat maljat ja riemu käy;
Se ruhtinan mieltä ei häirivän näy.