Kesä-aamuna kirkkahinna
Ma puistoa käyskelen.
Kukat iskevät silmää kuiskuin,
Minä käyskelen vaieten.
Kukat iskevät silmää kuiskuin,
Mua säälien, kenpä ties:
"Älä siskoamme paho,
Sa surkea, kalvas mies!"
Teepöydässä istuivat, kunne
Jo lemmestä haasteltihin.
Oli naisien hellänä tunne
Ja herrain mit' esteettisin.
"Lupa lempiä platonisesti"
Hovineuvos lausua soi.
Hovineuvotar ironisesti
Veti suuta, mut huokasi: "oi!"
Pääs pastorin suustakin henki:
"Jos lempi on raa'akas, siin'
On turmio terveydenki."
Neiti sammalsi: "Miksikä niin?"
Ja kreivitär suo surumiellä:
"Se lempi on "une passion!"
Teekupposen täyttävi vielä,
Sen saapi nyt Herra Baron.
On seurassa tyhjäkin loukko;
Jos henttuni sinne nyt sais,
Niin lemmestäs kaskuja joukko
Ois sullakin kertoellais.
On myrkkyä mulla laulut —
Ei muuta voisikaan,
Kun myrkkyä kaadoit mulle
Elooni kukkivaan.
On myrkkyä mulla laulut —
Ei muuta voisikaan,
Kun povessa kyitä kantaa
Ja sua, kulta, saan.
Ma nousen vuoren huippuun,
Ja tunteekkaaksi saan.
"Oi, jospa lintu oisin!"
Näin huokaan yhä vaan.