"Ja ihmetöitä yhtenään
Saan maalimalle luoda!
Voin huvikses nyt tuommoisen
Pääkaupungille suoda.
"Kaikk' katukivet järkiään
Nyt pitää halki entää
Ja osteri, niin raikas, suur,
Jok' ainoasta lentää;
"Sitruunanneste tuoksuinen
Kuin kaste maata peittää
Ja sade katukuoppihin
Vain Rheininviinaa heittää."
Pääkaupunki nyt riemuitsee
Ja syömingeihin rientää;
Senaatinherrat ränneistä
Jo lakkii viinilientä.
Ja runoniekat nektariin
On moiseen melkein kuolla!
Ja luutnantit ja vänrikit
Kaikk' alkaa teitä nuolla.
Nuo luutnantit ja vänrikit
On miestä sukkelinta,
He tuumivat: ties, koska taas
Näin halp' on viinin hinta.
Me kuljimme vaunuissa kahden
Yön seljässä pimein päin;
Ja armaasti vierisi aika
Kuin lasten leikkiväin.
Mut annas aamu kun koitti,
Niin väliimme — lempo ties
Kuin — kömpinynnä on Amor,
Tuo sokea matkamies.
Kun kerran tulet vaimoksein,
Niin hätäkös sun olla,
Sull' aikas ilonhyörinää
On, niinkuin korennolla.
Ja kun sa haukut, pauhailet,
Ma kärsin sen kuin vanki;
Mut ellet kiittäis värssyjäin,
Niin erot kohta hankin.