Sun valkeille olkapäilles
Saan pääni painaltaa,
Ja varkain kuunnella, minne
Sun sydämes kallistaa.
Nyt ratsasrykymentti
Jo ryskää tännekin,
Ja huomenn' aikoo heittää
Mun kulta armahin.
Ja jos mun huomenna heität,
Niin lienet tänään mun,
Ja sulossa syleilyssäs
Sen sulommin uneksun.
Nyt ratsasrykymentti
Jo ryskää paluullen;
Ma tässä, kulta, sulle
Tuon ruusuvihkosen.
No nuopas kelpo kestit!
Tuo maamme rasitus!
Ja sydämessäsikin
Ol' oiva majoitus.
Mut kastraatit ne voihkii,
Kun läksin ma laulamaan;
Ne voihkii ja ne oihkii:
"Sa laulat niin karkeaan."
Niin alkaa laulun oivat
Nuo äänöset pienoiset,
Kuin kristalli ne soivat,
Nuo hienot ja vienoiset.
Ne laulaa lemmenvaivan
Ja lempivän hekkumaa;
Ja naiset itkuun aivan
Tuo taidenautinto saa.