15.
Niin, viha pois, jos sydän sortuiskin!
Ikimennyt kulta! — vihaa kantaisin?
Vaikk' kivihohtein säihkyy vaattehes,
Ei sädekään käy yöhön sydämes.
Sen aikaa tiedän. Näin sun unissain
Ja synkän yön näin sydämessäs vain
Ja käärmeen näin, mi syö sun sydäntäs,
Näin, kulta, kuink' on kurja elämäs.
16.
Niin, kurja oot, en vihaa kanna, en; —
Oi, kulta, jäimme kurjiks kumpikin.
Siks kuin saa kuolo sairaan sydämen,
Oi, kulta, jäämme kurjiks kumpikin.
Kai pilkan nään, mi liehuu huulillas,
Ja silmässäs nään uhman säihkettä,
Nään ylpeyden, mi kaartaa poveas,
Ja sentään kurja, kurja oot, kuin mä.
Suus tuskaan vääntyy, kun jäät yksin vaan,
Nuo silmäs salaa kaihtuu kyynelin,
Vait uljas poves vertyy haavojaan, —
Niin, kulta, jäimme kurjiks kumpikin.
17.
Ja jos tietäisi kukat pienot,
Miten syämeni vertyy pois,
Niin kanssani itkis vienot
Ja hoivaa tuskaani tois.
Ja jos tietäisi satakielet,
Miten mieli on sairas tää,
Niin kaikuis ilmanpielet
Ilolaulua virkistävää.