Buck oli tehnyt äänensä ankaraksi. Ensi kertaa hän kohotti sen aina paatokseen asti.
"Sillä, herrat tuomarit, minä en rajoitu tuohon mekanistiseen oppiin, joka niinsanotulle kumouspuolueelle on niin kallis. Suuren miehen esimerkki tuottaa enemmän muutosta maailmaan kuin kaikki talouslait. Ja voi, jos tämä esimerkki ymmärretään väärin! Silloin voi sattua, että koko maahan leviää uusi tyyppi, joka ei ymmärrä ankaruudessa ja alistumisessa surullista siirtokautta, josta johdutaan inhimillisimpiin olosuhteisiin, vaan itse elämän tarkoituksen. Luonnoltaan heikkona ja rauhallisena se pyrkii näyttämään rautaiselta, koska Bismarck on sen mielikuvituksessa. Ja oikeudettomalla vetoamisella johonkin vielä korkeampaan se muuttuu meluavaksi ja paheelliseksi. Ei mitään epäilyä: hänen turhamaisuutensa voitoilla tulee olemaan seurauksensa liike-elämässä. Ensiksi hänen mielialansa aiheuttama komedia vie majesteettirikoksentekijän linnaan. Myöhemmin katsotaan, mitä siitä voidaan ansaita. Herrat tuomarit!"
Buck levitti kätensä, ikäänkuin olisi tahtonut sulkea vaippaansa koko maailman, hänellä oli johtajan ilme kasvoillaan. Ja hän veti esiin kaiken, mitä hänellä oli.
"Te olette itsevaltiaita; ja Teidän itsevaltiutenne on ensimäinen ja vahvin. Teidän käsissänne on yksityisen kohtalo. Te voitte laskea hänet elämään, tai tappaa hänet siveellisesti — mitä mikään ruhtinas ei voi tehdä. Mutta niiden yksilöiden laatu, jotka Te joko hyväksytte tai hylkäätte, muodostaa suvun. Ja niin on tulevaisuus Teidän vallassanne. Te olette rajattomassa määrässä vastuunalaisia siitä, täyttääkö vastaisuudessa syytetyn kaltaiset miehet vankilat ja tuleeko todistaja Hesslingin kaltaiset olennot olemaan vallitsevana osana kansaa. Valitkaa jompikumpi näistä kahdesta! Valitkaa joko kiipeäminen tai rohkea työ, komedia tai todellisuus! Valitkaa joko sellainen, joka eteenpäin päästäkseen vaatii uhreja, tai sellainen, joka uhrautuu, jotta ihmiset voisivat paremmin elää! Syytetty on tehnyt sellaista, mihin vain harvat ovat pystyneet: hän on luopunut herruudestaan, on myöntänyt alaisilleen samat oikeudet, on tuottanut heille mielihyvää ja toivon riemua. Ja voisiko kukaan, joka lähimmäisessään niin kovin kunnioittaa omaa itseään, käyttää halveksivaa kieltä keisarin persoonasta?"
Kuulijat hengittivät. Uusin tuntein katseltiin syytettyä, joka nojasi otsaansa käsiinsä, hänen rouvaansa, joka jäykkänä katseli eteensä. Useat nyyhkyttivät. Vieläpä puheenjohtajalla oli nolostunut ilme kasvoillaan. Hän ei räpytellyt enää silmiään, vaan katseli pyörein silmin, aivan kuin Buck olisi hänet vanginnut. Vanha Kühlemann nyökäytti päätään kunnioittavasti, ja Jadassohnissa nähtiin vastentahtoista nytkähtelyä.
Mutta Buck käytti väärin menestystään, hän viehättyi liiaksi.
"Kansalaisten herääminen!" hän huusi, "Oikea kansallinen mieliala!
Lauerin kaltaisen miehen hiljainen työ tekee enemmän sen hyväksi kuin
sata raikuvaa kruunatunkin taiteilijan monoloogia!"
Heti räpytteli Sprezius jälleen silmiään, ja hänestä nähtiin, että taas oivalsi asiain oikean laidan ja lupasi olla menemättä toista kertaa ansaan. Jadassohn hymyili itsekseen; ja salissa tunsivat useimmat, että puolustaja oli pilannut asiansa. Yleisen levottomuuden vallitessa puheenjohtaja antoi hänen lopettaa syytettyä ylistävän puheensa.
Kun Buck sitten istuutui, niin näyttelijät tahtoivat taputtaa käsiään; mutta Sprezius ei puuttunut asiaan, vaan loi vain ikävystyneen katseen eteensä ja kysyi, tahtoiko herra yleinensyyttäjä vielä jotakin sanoa. Jadassohn antoi kieltävän, halveksivan vastauksen, ja oikeusto vetäytyi nopeasti pois. "Tuomio tullaan pian keksimään", sanoi Diederich olkapäitään kohauttaen, vaikka hänen mielensä olikin vielä raskas Buckin puheen johdosta. "Jumalankiitos!" sanoi pormestarin anoppi. "Ei voisi uskoa, että nuo ihmiset vielä viisi minuuttia sitten olivat voiton puolella." Hän viittasi Laueriin, joka pyyhki kasvojaan, ja Buckiin, jota näyttelijät todella onnittelivat.
Tuomarit palasivat jo, ja Sprezius julisti tuomion: kuusi kuukautta vankeutta — mikä kaikista tuntui luonnollisimmalta ratkaisulta. Edelleen syytetty selitettiin menettäneeksi kaikki julkiset toimensa.
Puheenjohtaja perusteli tuomiota sillä, että loukkaavaa tarkoitusta ei kaivattu rikoksen tekemiseen. Siihen ei myöskään vaikuttanut kysymys, oliko syytettyä provoseerattu vai ei. Päinvastoin: että hän oli uskaltanut puhua sillä lailla kansallismielisten miesten kuullen, oli raskauttava asian haara. Syytetyn väite, että hän ei ollut maininnut keisarin nimeä, ei oikeuden mielestä merkinnyt mitään. "Niissä, jotka puheen kuulivat, täytyi syntyä ajatus — kun nimittäin otetaan huomioon puolueryhmitys ja syytetyn antimonarkistinen suunta — että hänen lausuntonsa tarkoitti keisaria. Kun syytetty hokee sitä, että oli varonut tekemästä majesteettirikosta, niin ei hän sillä ollut tahtonut välttää majesteettirikosta, vaan ainoastaan sen rikosoikeudelliset seuraukset."