"Te tulette näkemään, hän on jalo ihminen."
"Mutta Jadassohnia, jos saan luvan tehdä sellaisen huomautuksen, Teidän ei olisi pitänyt laskea näyttelemään", sanoi Diederich nuhtelevasti ja salaisella tyydytyksellä. "Korvienkaan vuoksi."
Rouva von Wulckow sanoi masentuneesti:
"Minä en luullut niiden vaikuttavan sillä lailla näyttämöllä.
Luuletteko, että kappale tulee nyt epäonnistumaan?"
"Rouva kreivitär!" Diederich laski käden sydämelleen. "Sellaista kappaletta kuin 'Salakreivitärtä' ei ole niin helppo turmella!"
"Eikö totta? Teatterissahan kaikki riippuu taiteellisesta merkityksestä."
"Varmasti. Tosin tuollaisella korvaparilla on suuri vaikutuksensa" — ja Diederich oli hyvin miettiväisen näköinen.
Rouva von Wulckow huusi rukoilevasti:
"Toinen näytös on kuitenkin paljon parempi! Se tapahtuu eräässä jäykässä tehtailijan perheessä, missä salakreivitär on sisäkkönä. Sitten on siellä eräs soitonopettaja, hän ei ole mikään hieno mies, on suudellut perheen yhtä tytärtä ja tekee nyt kreivittärelle naimatarjouksen, jonka tämä luonnollisesti jyrkästi torjuu. Soitonopettaja! Miten hän voisi!"
Diederich vahvisti, että sellainen ei voinut tulla kysymykseenkään.