Pormestari puhui perässä: "Persoonallisuus… Mutta minä minun asemassani, joka ottaa huomioon molemmat puolet, voin vain tänäänkin toistaa: Hankkikaa uusia tosiasioita!"
"Entäs minun oikeusjuttuni? Minä suorastaan murskasin Hänen
Majesteettinsa viholliset!"
"Minä en ollut Teille siinä millään lailla esteenä. Vieläpä minä onnittelinkin Teitä."
"Siitä minä en tiedä mitään."
"Ainakin äänettömästi."
"Tänään täytyy ratkaista kantansa avoimesti, herra pormestari. Hänen Majesteettinsa on itse sanonut: joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan! Kansalaistemme täytyy lopultakin herätä unestaan ja ottaa itse osaa taisteluun kumouksellisia aineksia vastaan!"
Tässä tohtori Scheffelweis loi katseensa maahan. Sitä vaativammin
Diederich ojentautui.
"Mutta missä oikein viivyttelee pormestari?" hän kysyi, ja hänen kysymyksensä kaikui uhkaavassa hiljaisuudessa niin kauan, että tohtori Scheffelweis päätti tirkistää häneen. Puhumaan hän ei lauennut; Diederichin olemus, salamoiva, pörröttynyt, hieman pöyhkeä, sulki hänen puheensa. Nopeassa hämmennyksessään hän ajatteli: "toiselta puolen — toiselta puolen" — ja tirkisti edelleen tuohon uuden nuorison kuvaan, nuorison, joka tiesi mitä tahtoi, tulossa olevan ankaran ajan edustajaan!
Alaslasketuin suupielin Diederich otti tämän kunnianosoituksen vastaan. Hän nautti taas silmänräpäyksen niistä hetkistä, jolloin hän merkitsi omaa itseään enemmän ja toimi erään korkeamman hengessä. Pormestari oli häntä pitempi, mutta Diederich katsoi alas häneen aivan kuin valtaistuimelta. "Lähinnä meillä on kaupungin valtuusmiesvaalit: silloin kaikki riippuu Teistä", hän sanoi armollisesti ja tiukasti. "Lauerin juttu on saanut aikaan muutoksen yleisessä mielipiteessä. Ihmiset pelkäävät minua. Joka minua tahtoo auttaa, on tervetullut, joka asettuu minua vastaan —"
Tohtori Scheffelweis ei odottanut jälkilauseen loppumista. "Olen kokonaan samaa mieltä kuin Tekin", hän kuiskasi hartaasti, "herra Buckin ystäviä ei pidä enää valita."