Tohtori Scheffelweis tahtoi sanoa jotakin, mutta silloin Magda huusi, ett'ei ollenkaan aikonut mennä naimisiin tuon miehen kanssa, jolle palvelustyttökin kyllä riitti. Kappaleentekijä huomautti:
"Tuo hänen täytyy esittää vielä tavallisemmin. Hehän ovat nousukkaita."
Ja Diederich hymyili hyväksyvästi, vaikka häneen koskikin kipeästi nämä olosuhteet, jotka ilmenivät hänen omaa kotiaan niin suuresti muistuttavassa perheessä. Sisimmässään hän myönsi Emmin olevan oikeassa, kun tämä selitti, että häväistys oli heti poistettava maailmasta, ja huusi palvelustyttöä paikalle. Mutta kun palvelustyttö ilmestyi, niin saakeli soikoon, hän olikin salakreivitär! Hiljaisuudessa, mikä seurasi hänen esilletuloaan, kuului Wulckowin bassoääni.
"Pysykää poissa minun tieltäni noine houreinenne, joita Te sanotte sosiaalisiksi velvollisuuksiksenne. Maatalouden rappeutuminenko olisi sosiaalista?"
Yleisön joukossa useat kääntyivät ympäri; kappaleentekijä: "Ottoseni,
Jumalan tähden!"
"Mitäs nyt on sitten tapahtunut?" Hän astui ovelle. "Koettakaatpahan nyt viheltää!"
Kukaan ei viheltänyt. Hän kääntyi jälleen pormestarin puoleen:
"Teidän työnvälityksellänne Te vedätte meikäläiseltä, jonka maatilat ovat idässä, kaikki työmiehet, se nyt on varma asia. Ja edelleen: Teillä on vielä työmiestenkin edustajia tuossa kurjassa työnvälityksessänne — ja esiinnytte myöskin maatyönvälittäjänä. Mihin Te siis pyritte? Järjestämään maatyöläiset. Ettekö sitä huomaa, pikku pormestarini?" Hänen käpälänsä putosi tohtori Scheffelweisin mukaantuvalle olkapäälle. "Me pääsemme Teidän juonienne perille. Niitä ei tulla sallimaan!"
Näyttämöllä Wulckowin sisarentytär puhui yleisölle, sillä tehtailijan perheen ei pitänyt mitään kuulla.
"Miten? Minäkö, kreivintytär, naisin soitonopettajan? Se olkoon kaukana minusta. Jos nuo ihmiset lupaavatkin minulle myötäjäiset, niin alentakoot muut itsensä rahasta. Mutta minä tiedän, mihin minut minun jalo syntyperäni velvoittaa!"