Guste kävi heti hyvin levottomaksi. "Minua?" hän kysyi pitkään.
"Mitäs minä sitten teen?"
Käthchen keimaili äkkiä — samalla kuin Diederichin valtasi pelko.
"Sen sinä toki tiedät itsekin. Minusta se on liian kiusallista."
"Minä en tiedä ollenkaan mitään", sanoi Guste valittaen.
"Ei olisi voinut luullakaan, että mitään sellaista olisi edes olemassakaan", sanoi Käthchen ja nyrpisti nenäänsä. Guste menetti malttinsa. "Annapas vain kuulua! Mitäs Teillä kaikilla oikein on?"
Diederich ehdotti: "On toki sentään parempi, jos jätämme tämän huoneen." Mutta Guste polki jalkaa.
"Minä en astu askeltakaan, ennenkuin saan tietää. Koko illan olen huomannut, että minua mulkoillaan, aivan kuin olisin niellyt kuolleen kalan."
Käthchen kääntyi pois. "Siitä sen näet. Saat olla iloinen sen johdosta, että sinua ei ole paiskattu ulos velipuolesi Wolfgangin kanssa."
"Kenen kanssa?… Velipuoleni… Miten niin velipuoleni?"
Syvässä hiljaisuudessa Guste yski hiljaa ja katseli kaikkialle. Yht'äkkiä hän käsitti. "Sellaista halpamaisuutta!" hän huusi kauhuissaan. Käthchenin kasvoille levisi tyydytyksen hymy. Diederich puolestaan teki torjuvan liikkeen. Guste kohotti sormensa Käthcheniä kohden. "Sen Te tytöt olette keksineet! Te kadehditte minun rahojani!"