"Jos luulette, että se riippuu korvista." Samalla Käthchenin katse ilmaisi niin rajatonta halveksimista, että Diederich päätti kaikin keinoin puuttua asiaan. He olivat tuon kasviryhmän luona. "Mitäs luulette?" kysyi Diederich. "Tuleeko tuo paimentyttö hyppäämään tuon puron yli ja tekemään tuon paimenen onnelliseksi?"
"Lammas", sanoi Käthchen. Diederich ei kuullut sitä, vaan meni eteenpäin ja kopeloi seinää. Hän oli löytänyt oven. "Näetkös nyt? Hän hyppää."
Käthchen lähestyi ja kurkotti kaulaansa tuohon salaiseen huoneeseen. Silloin hän sai työnnön ja joutui kokonaan sisälle. Diederich veti oven kiinni ja hyökkäsi äkkiä Käthchen'in kimppuun, läähättäen hurjasti.
"Päästäkää minut pois, minä raapin!" huusi Käthchen ja tahtoi kirkua. Mutta hänen täytyi nauraa, mikä lamasi hänen puolustuskykynsä ja saattoi hänet yhä lähemmäksi sohvaa. Taistelu Käthchenin paljaiden käsivarsien ja olkapäiden kanssa sai Diederichin kokonaan pois suunniltaan. "Kas niin", hän yski, "nyt tästä tulee jotakin." Päästyään askeleen eteenpäin hän toisti: "Nyt tästä tulee jotakin. Vieläkös minä olen lammas? Niin, kun joku ajattelee, että tyttö on sievä, ja hänellä itsellään on rehelliset aikomukset, silloin hän on lammas. Nyt tästä tulee jotakin." Viime sysäyksellä hän työnsi häntä eteenpäin. "Ah", sanoi Käthchen, ja naurusta tukehtumaisillaan: "Mitäs tästä sitten tulee?"
Äkkiä hänen puolustautumisensa muuttui vakavaksi. Kaasuvalon kaistale, mikä tunki sisään verhottomasta akkunasta, valaisi hänen epäjärjestystään, ja hänen ponnistuksista ikäänkuin paisuneet kasvonsa olivat käännetyt ovea kohden. Diederich käänsi päätään: Guste Daimchen seisoi siinä. Guste tuijotti älyttömänä eteensä, Käthchenin silmät pullistuivat, ja Diederich, polvillaan sohvalla, väänsi kaulaansa… Lopulta Guste veti oven kiinni ja lähestyi päättävästi Käthcheniä.
"Sinä saastainen lutka!" hän sanoi sydämensä syvyydestä.
"Itse sinä olet niitä!" sanoi Käthchen nopeasti tointuen. Silloin Guste vain läähätti ja katsoi Käthchen'istä Diederichiin neuvottomana ja niin suuttuneena, että hänen silmiinsä ilmestyi kostea kiilto. Diederich vakuutti: "Neiti Guste, tämä oli vain pelkkää pilaa"; mutta hän sai huonon vastaanoton, sillä Guste rähähti: "Minä tunnen Teidät, Teiltä tätä saattoi odottaa."
"Niin, sinä tunnet hänet", huomautti Käthchen pilkallisesti. Hän nousi ylös, samalla kun Guste tuli yhä lähemmäksi. Diederich puolestaan käytti tilaisuutta hyväkseen, otti arvokkaan asennon ja poistui, antaakseen naisten järjestää tuon asian keskenään.
"Että minun piti tuollaista nähdäkin!" huusi Guste; ja Käthchen:
"Sinä et nähnyt mitään! Ja mitäs se muuten sinua liikuttaa?"
Diederichistä tämä alkoi tuntua kummalliselta, semminkin kun Guste vaikeni. Käthchen pääsi ilmeisesti voitonpuolelle. Hän heitti niskansa taaksepäin ja satoi: "Sinun puoleltasi minä pidän tätä muuten merkillisenä. Sinun, jota vastaan voidaan niin paljon sanoa!"