"Maankavaltajajoukkoa vastaan!" huusi Buck. "Rosvojoukkoa vastaan —"
Diederich keskeytti: "— joka ei ole saksalaisen nimen arvoinen!"
Ja molemmat yhteen ääneen: "Sukulaisia ja veljiä ampua!"
Tanssijat, jotka olivat nauttimassa virvokkeita, huomasivat heidän melunsa ja hakivat paikalle naisensakin näkemään tätä sankarillista innostusta. Yksinpä kortinpelaajatkin kurkottivat päitään sisään; ja kaikki katselivat hämmästyneinä Diederichiä ja hänen toveriaan, jotka tuolillaan heiluen, rynkämäisillään pöydällä, kiiluvine silmineen ja paljastettuine hampaineen singahduttelivat toisilleen vasten naamaa tuimia sanoja.
"Yhden vihollisen, ja se on minun viholliseni!"
"Yksi on vain herra valtakunnassa, ketään muuta minä en siedä!"
"Minä voin olla sangen paha!"
Äänet sekaantuivat toisiinsa.
"Väärää humanismia!"
"Jumalallisen maailmanjärjestyksen isänmaattomat viholliset!"