"Te olette niin hyvä", hän sanoi syvemmin hengittäen. "Te olette niin jalo." Ja kun he jo astuivat taloon: "Teihin voin minä toki luottaa?"
"Minä tiedän, mihin minut yhdistyksen kunnia velvoittaa", selitti
Diederich.
Heidän täytyi kulkea kyökin sivutse, mutta siellä ei ollut ketään.
"Riisuutukaa toki siksi aikaa", sanoi Diederich armollisesti.
Hän seisoi siinä, vuoronperään toisella ja toisella jalalla,
katsahtamatta Agnekseen, kun tämä riisui hattuaan.
"Minun täytyy mennä tapaamaan kortteerirouvaa, pyytämään häntä keittämään teetä." Hän kääntyi jo ovea kohden, mutta sytkähti takaisin: Agnes oli tarttunut hänen käteensä ja suuteli sitä! "Mutta neiti Agnes", hän mutisi, kovasti pelästyneenä, ja laski, ikäänkuin rauhoittaen, käsivartensa hänen kaulalleen; silloin tämä vaipui hänen käsivarrelleen. Diederich painoi huulensa syvään hänen hiuksiinsa, koska tunsi itsensä siihen velvoitetuksi. Hänen puristuksensa alla Agneksen ruumis vapisi ja värjyi, aivan kuin piestäessä. Ohuen puseron alla Diederich tunsi jotakin valjua ja kosteata. Diederichin tuli kuuma, hän suuteli Agnesta kaulalle. Ja äkkiä tytön kasvot kääntyivät häntä kohden: suu oli avoinna, silmät puoleksi suljetut, ilme sellainen, jollaista Diederich ei ollut koskaan ennen nähnyt. Hänen päätään pyörrytti. "Agnes, Agnes! minä rakastan sinua", hän sanoi syvässä hädässä. Tyttö ei vastannut, hänen avonaisesta suustaan tuli pieniä, lämpöisiä henkäyksiä, ja Diederich tunsi hänen kaatuvan, kantoi hänet pois, hänet, joka näytti riutuvan.
Sitten Agnes istui sohvalla ja itki. "Älä ole minulle paha", pyysi
Diederich. Tyttö katsoi häneen kosteilla silmillään.
"Minä itken toki ilosta", sanoi Agnes. "Minä olen sinua niin kauan odottanut."
"Miksi?" kysyi tyttö, kun Diederich tahtoi panna puseron kiinni.
"Miksi sinä suljet sen jo? Etkös sinä pidä sitä enää kauniina?"
Diederich pani vastaan. "Minä tunnen täydellisesti saamani velvoituksen."
"Velvoituksen?" sanoi Agnes. "Kellä on tässä velvoituksia? Minä olen kolme vuotta sinua rakastanut. Sinähän et sitä tietänyt. Se oli kohtaloa, se!"
Diederich tuumi, kädet taskussa, että tämä oli kevytmielisten naisten kohtaloa. Toiselta puolen hän tunsi tarvetta antaa tytön toistaa vakuutuksiaan. "Siis tosiaankin minua, vain minua sinä olet rakastanut?"