"Me kuulumme toisillemme", sanoi Diederich ja puristi häntä rintaansa vastaan; mutta hän pelästyi omia sanojaan: "Nyt hän odottaa", hän ajatteli, "nyt minun pitää puhua." Hän halusi, mutta tunsi itsensä voimattomaksi. Hänen käsivartensa, mikä oli Agneksen vyötäisillä, kävi yhä hervottomammaksi… Agnes liikahti, Diederich tiesi, että hän ei odottanut enää. Ja he irtaantuivat toisistaan, katsahtamatta toisiinsa. Diederich löi äkkiä kädet kasvoilleen ja nyyhkytti. Agnes ei kysynyt, miksi; hän silitteli lohdutellen hänen tukkaansa. Sitä jatkui kauan.
Diederichin ylitse, avaruuteen, sanoi Agnes: "Olenko minä sitten uskonut, että sitä kestäisi kauan? Sen täytyi huonosti päättyä, koska se oli niin ihanata."
Diederich säpsähti, epätoivoisesti. "Se ei ole toki lopussa!" Agnes sanoi:
"Uskotkos sinä onneen?"
"Jos minun täytyy menettää sinut, niin en enää!"
Agnes mutisi: "Sinä tulet menemään, ulos elämään, ja minut unhoittamaan."
"Kernaammin kuolla!" — ja hän veti Agneksen puoleensa. Tämä kuiskasi, poski Diederichin poskea vastaan painettuna:
"Katsopas, miten laaja ulappa tässä on, kuten merellä. Meidän veneemme on irtautunut itsestään ja vienyt meidät aavalle. Muistatko vielä sitä kuvaa? Tässä on se ulappa, jolle me jo kerta uneksiessamme soudimme? Minne sitten?" Ja hiljemmin: "Minne niin, me?"
Diederich ei vastannut enää mitään. Kokonaan toisiinsa kietoutuneina, huuli huulta vasten, vaipuivat he syvemmälle taaksepäin. Työnsikö Agnes häntä? Vetikö Diederich häntä puoleensa? Koskaan he eivät olleet olleet niin yksimielisiä. Diederichistä tuntui niin hyvältä. Hän ei ollut kylliksi jalo, kylliksi luottava, kylliksi uskollinen elämään Agneksen kanssa. Nyt oli hän saavuttanut hänet, nyt tuntui hyvältä.
Äkkiä tuntui sysäys: he poukahtivat pystyyn. Diederich oli käyttänyt niin paljon voimaa, että Agnes irtaantui hänestä ja vaipui alas. Diederich siveli otsaansa. "Mikäs tässä sitten oikeastaan on?" Vielä kylmänä pelosta ja ikäänkuin närkästyneenä hän katseli poispäin Agneksesta. "Niin varomaton ei saa olla veneretkellä." Hän antoi Agneksen nousta omin voimin, tarttui heti airoihin ja souti takaisin. Agnes käänsi katseensa rantaa kohden. Kerta hän tahtoi katsahtaa Diederichiin, mutta tämän katse oli niin varovainen ja kova, että hän vetäytyi kokoon.