Herra Göppel avasi hänelle eteisen oven ja kysyi, tunsiko hänen ystävänsä myöskin Berlinin. Diederich valehteli, että tuo ystävä oli berliniläinen. "Sillä jos kumpikaan teistä ei sitä tunne, niin te astutte vielä väärään omnibussiin. Te olette varmastikin kerran eksynyt Berlinissä." Ja kun Diederich sen myönsi, niin herra Göppel näytti tyytyväiseltä. "Asia ei ole siten kuin Netzigissä. Täällä te harhailette pian puoli päivää. Uskottehan kylläkin, että kun sieltä Tieckstrasselta tulette tänne Hallescher Torille, silloin olette jo kolmesti kulkenut Netzigin halki… Niinpä niin, seuraavana sunnuntaina te tulette tietysti päivällisille!"
Diederich lupasi tulla. Kun sanottu päivä koitti, niin hän olisi kernaammin ollut menemättä; vain itseänsä peläten hän läksi sinne. Tällä kertaa oli suorastaan kestettävänä kahdenkeskenolo tytön kanssa. Diederich käyttäytyi virallisesti ja oli kuin ei olisi tahtonut antautua lähempään kosketukseen neidin kanssa. Agnes tahtoi alottaa taas teatterista, mutta Diederich katkaisi hänet kauhealla äänellä, sanoen, että sellaiseen hänellä ei ollut aikaa. Jaa niin, Agneksen isä oli sanonut tyttärelleen, että herra Hessling tutki kemiaa?
"Niin, se on ylipäänsä ainoa tiede, jolla on olemassaolon oikeus", väitti Diederich, tietämättä, miten tuli sen sanoneeksi.
Neiti Göppel pudotti kukkaronsa. Diederich kumartui niin veltosti, että Agnes ennätti nostaa sen lattialta, ennenkuin ensiksimainittu saapui paikalle. Siitä huolimatta tyttö kiitti häntä vallan vienosti, melkein häveten — mikä suututti Diederichiä. "Keimailevat naiset ovat niin hirveitä", hän ajatteli. Agnes etsi jotakin kukkarostaan.
"Nyt minä olen sen kuitenkin hukannut, englantilaisen laastarini nimittäin. Taas vuotaa verta."
Hän päästi sormensa nenäliinakääreestä. Tuo sormi oli niin valkea, että Diederichin mielestä sillä oleva veri oli imettävä pois.
"Minulla on jonkun verran", sanoi Diederich äkisti.
Hän tarttui tytön käteen, ja ennenkuin tämä oli ennättänyt pyyhkiä pois verta, hän oli nuollut sen.
"Mitä te oikein teette?"
Diederich oli itsekin pelästyksissään. Hän sanoi kulmiaan rypistäen:
"Oo, kemistinä minä koettelen vielä kokonaan toisenlaisia asioita."